Olen jo palannut Jäämeren reissulta. Tässä vielä yksi kirja, jonka luin ennen lähtöä sinne. En vain ehtinyt postaamaan.

Jovnna-Ánde Vest: Perilliset – Kolmas osa

Perilliset – Kolmas osa vie 1980-luvun puolivälin Pohjois-Suomeen, Staalonniemen kylään ja Matinperään. Tarina kertoo näiden Ylä-Lapin peräkylien ihmisistä ja heidän kohtaloistaan.
Vest kuvaa ihmisen pään sisällä liikkuvia asioita vähäeleisesti. Mukana on paljon pieniä, suuriksi paisuvia asioita, kun uudet tuulet puhaltavat perinteiseen saamelaisyhteisöön. Kuten muuallakin, vanhemman väen on vaikea pysytellä mukana kiihtyvässä muutoksessa. Kirjan loppuvaiheilla kuitenkin paljastui, että kuvatut vanhat henkilöt lähestyivät kuuttakymmentä, taisi kirjan sivuilla ahkerasti esiintyvä Heikki olla 66-vuotias. Se hämmästytti, sillä kuvittelin heitä reilusti vanhemmiksi. Mutta toisaalta Lapin perukoilla elämä vaatii ja verottaa.

Keskeinen henkilö Heikki on lupautunut kirjoittamaan Härkäniemen Lassen elämänkerran, mutta joutuu tunnustamaan itselleen ja muille, ettei hänestä ole siihen. Tietoa hän kyllä on keräillyt, mutta valmista tarinaa ei synny. Hän on pulassa asian kanssa ja joutuu tyytymään myönnytykseen. Niin tuttua itse kullekin.

Perilliset –kirjan alkusivuilla ihmisiä pongahtelee tarinaan aivan hengästymiseen asti, mutta Vest saa kuitenkin muistuteltua heidän rooleistaan tarinan edetessä, ja jopa niin ettei synny toiston tunnetta.

Alussa vilautettiin saamelaisuuden nousun kuvausten yhteydessä kokousta, johon osallistujia tuli yli rajojen. Norjasta tietenkin, mutta myös Amerikasta asti alkuperäiskansojen edustajia: kaksi inuiittimiestä ja intiaaninainen. Tarkoituksena oli ottaa selvää, miten alkuperäiskansojen asioita maailmalla hoidetaan ja tehdä yhteistyötä. Sen anti jäi laihanlaiseksi. Olisin toivonut, että aihetta olisi käsitelty enemmän.

Perinnöksi joiku. Liikuttava tarina sekin. En tiennytkään, että joikuja tehdään arvostetulle ja menestyneille saamelaiselle. Tässä tarinassa henkilö joutui varattomaksi ja ainut mitä hänellä oli perinnöksi jätettävää, oli hänelle omistettu joiku.

Ote Vestin kirjeestä 16.11.2000
”Kantavana teemana kirjoissani on ihmisen juurettomuus. Kirjojen henkilöt ovat usein heitteillä sattuman armoilla kykenemättä itse suuremmin vaikuttamaan omaan elämäänsä. Árbbolaččat-trilogia kuvaa sen lisäksi sitä nopeaa muutosprosessia, joka parhaillaan kiihtyvällä vauhdilla muokkaa uudelleen ns. perinteistä saamelaisyhteisöä. Árbbolaččat-trilogian koen tärkeänä teoksena.”

Kaiken kaikkiaan erittäin antoisaa luettavaa ennen matkaa. Moni asia matkan varrella sai uusia ulottuvuuksia.