Joulukodit avautuvat ensi viikonloppuna Loviisassa. Meillä toimittajilla oli tilaisuus etukäteen tutustua kahteen kotiin. Kaikkiaan koteja on yksitoista. Kävimme Loviisan kaupungin alueella sijaitsevassa Pitkänpöydäntalossa ja hieman etäämmällä, Skinnarbyssä sijaitsevassa Kauppiaantalossa. Kylläpä oli kiva kurkistaa joulua!
Keramiikkaa ja kotkotusta Pitkänpöydäntalossa
Pitkänpöydäntalossa asustaa Kaisa ja Tuomo Korpela. Kotia on vaikea kuvailla, se täytyy nähdä. Pieniä yksityiskohtia ja kaikenlaista silmänruokaa on joka huoneessa. Kaisa on keramiikan artesaani, ja taiteilijan ote näkyy. Samantyyppiset alpakkatarjoiluastiat, joita minullakin löytyy pino kaappiin kätkettynä, Kaisa on asetellut puuhellan päälle. Siellä ne kimaltelivat kynttilöiden loisteessa. No, samaan en pysty, minulla ei ole puuhellaa 😊 eikä sen puoleen, ei minulla ole sitä sisustusluovaa otettakaan.
Kaisa sekä asuu että tekee keramiikkaa samassa paikassa. Asuintalosta kohti ateljeeta kävellessä kuului kotkotusta. Kanatelkkari oli avoinna. Se on aina yhtä hauska. Niin hauska, että sain jopa evp rehtorin Kanta-Hämeestä kotkottelemaan kanssani.
Loviisan Wanhojen Talojen Joulu -koteihin on vapaa pääsy. Aina isäntäväeltä kysytään, miksi nähdä tämä vaiva? Kuka milläkin tavalla vastaa, useimmiten kuitenkin kerrotaan, että joulun tunnelma saapuu avointen ovien kautta. Kaitpa se on näiden loviisalaisten kotien tapa laskeutua jouluun. Toki joissain kodeissa on mahdollisuus ostaa jouluaiheisia tavaroita ja muutakin, joista ehkä kehkeytyy lahjoja. Itse mietin bussin oven sulkemiseen asti, kenelle voisin ostaa lahjaksi Kaisan keraamisen koiranmuotoisen kynttilähupun – siis sellaisen, jolla sammutetaan kynttilä. Koiraihmisiä mietin, kissaa muistuttavat kynttilähuput olivat vielä uunissa.
Kävi ilmi, että Kaisan ateljeessa voisi opetella keramiikkatöitä. Työhuone on pieni, mutta muutama sopii mainiosti. Sen verran innostuin, että kyselin jo ruoka- ja sänkypuolta. Espoosta on matkaa, yöpyä pitäisi. Kaisalla oli heti mielessä vuokrahuoneisto lähistöllä. Ruokaahan saa ravintoloista.
Degerby Gille avoinna lounasruokailijoille torstaisin – joulun alla lisätty aukioloa
Jos Loviisaan sattuisi torstaina lounasaikaan, silloin pääsee nautiskelemaan Degerby Gille -ravintolaan lounaspöydästä.
”Ravintola sijaitsee Suomen vanhimmassa ei-kirkollisessa rakennuksessa”, ravintoloitsija Mia Heijnsbroek-Wirén kertoo. Mialla on vankka ravintola-alan tausta, muistelen hänen kertoneen työskennelleensä jopa Presidentinlinnassa.
Lounas maksaa ällistyttävät 14 euroa. Näinä aikoina se tuntuu vähältä pöydän antimiin nähden. ”Loviisalaiset ovat tottuneet tähän hintatasoon ja sitä on vaikea muuttaa.”
Jouluisten tapahtumien vuoksi Degerby Gillessä on lisätty kaikille avoimia lounaita. Näyttipä joulunajan aukiololistalla olevan kerran illallinenkin ja aamupuuro. Kannattaa varata pöytä.
Nyt selvisi tuo Degerby-asiakin. Loviisan nimi oli ennen Degerby.
Näin kerrotaan Loviisan verkkosivuilla. ”Degerbystä tuli Loviisa 1752. Tuolloin Ruotsin kuningas Adolf Fredrik vieraili kaupungissa ja nimesi kaupungin puolisonsa, kuningatar Lovisa Ulrikan mukaan. Siksi Loviisaa kutsutaan myös kuningattaren kaupungiksi. ”
Ilottelua 1950–60-luvun esineistöllä Kauppiaantalossa
Minna ja Kari Järvinen asustavat nykyään vakituisesti Kauppiaantalossa. Muutamia vuosia sitten se oli vielä heidän talvimökkinsä. Kauppiaantalon nimi tulee siitä, että talossa on asunut kauppiaita aina 1980-luvulle asti. Kauppiaita Järvisetkin ovat tavallaan, sillä pihapiirissä olevasta Villi Kanala -vintagemyymälästä voi ostaa vanhaa tavaraa.
He ovat innostuneita 1950–60-luvun esineistä. Ja kyllä niitä onkin. Joulupyhät kuluvat koristeellisten esineiden keskellä. Nyt jo koti oli jouluasussaan.
Kiitos käynnistä Kauppiaantalossa, oli taas mukava nähdä, t: Minna ja Kari
Loviisalaisena kiva lukea näistä vaikka näitä on nähnyt ja kokenut ennenkin. Aina ihanaa nähdä kauniita kuvia ja lukea ihmisistä, tunnelmista, nähdä esineitä jne.
Tervetuloa uudestaan!
Kiitos kommentista. Kuvista puheen ollen, olethan käynyt jo Galleria Theodorissa? Siellä on Suomen Kameraseurojen Liiton näyttely. Ja kyllä, Loviisa on kiva, sopivan kokoinen kaupunki. Tulen kyllä uudestaan!
Tämä olisi todella kiinnostava. Harmi, että tänäkään vuonna ei kiireiden vuoksi ehdi käymään. Olisi mukavaa, että aikaikkuna olisi pidempi, mutta ymmärtää hyvin kotien näkökulmasta, että se ei voi kuitenkaan olla.