Joskus kollegoiden kanssa on pohdittu ilmiötä, jossa matkalle lähdön hetkellä haluaisikin jäädä kotiin. Minulla se tuppaa tulemaan, kun luon viimeistä silmäystä kotiini ennen oven sulkemista. Kirja makaa sänkyni vieressä ja tunnen suurta halua heittäytyä takaisin sänkyyn, vetää peiton korville. Samalla kuitenkin tiedän, että haluan lähteä. Tunne on ohikiitävä, pikainen hetki. Kollega nimittää sitä lähtökatumukseksi.
Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan on romaani, joka pureutuu lähtemisen ja jäämisen välisiin ristiriitoihin, mutta hän syventää sitä nuoruuden unelmiin ja suurempien mahdollisuuksien kutsuun. Minullahan kyse on vain viikon parin tai jopa vain muutaman päivän matkasta, ei mistään elämääni mullistavasta.
Viime keväänä olin Ahvenanmaalla. Valmistautuessani matkalle luin monia sinne sijoittuvia teoksia, useita Ulla-Lena Lundbergin romaaneja myös. Tämä Suureen maailmaan -kirja jäi silloin lukematta. Nyt sen aika tuli.
Aiempi Ulla-Lena Lundbergin kirja, Leo sijoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle, Ahvenanmaan talonpoikaispurjehduksen kulta-aikaan. Samoille seuduille, Granbodan kylään sijoittuu myös Suureen maailmaan -teos, mutta nyt eletään 1900-luvun alkupuolen aikoja.
Tarina kertoo Eskilsin ja Simonsin suvuista ja kuvaa ahvenanmaalaisten merenkulkua. Tuohon aikaan kuljetaan vielä purjelaivoilla, mutta edessä häämöttää aika, jolloin maailman merillä aletaan kuljettaa rahtia purjelaivojen sijaan höyrylaivoilla.
Lundbergin henkilökuvaukset ovat herkullista luettavaa. Suureen maailmaan -kirjassa on useita kertojia, mikä joskus tekee vaikeaksi hahmottaa missä mennään, mutta keskiössä ovat Eskilsin veljekset.
Eskilsin veljeksistä esikoinen, Isidore, on pappi. Arthur, toiseksi vanhin hoitaa tilaa Ahvenanmaalla Granbodassa. Boheemi Leonard sen sijaan karkaa Amerikkaan kutsuntalakon aikana. Siellä hän viettää vaihtelevaa elämää, tekee hanttihommia ja lopulta ajautuu Alaskaan kullankaivajaksi. Myöhemmin kotiuduttuaan Leonard lukee itsensä opettajaksi ja päätyy järkiavioliittoon.
Kuopuskaksoset Richard ja Edvard ovat kapteeneja. He hankkivat osuuksia laivoista.
Melkoinen kirjo veljeksiä. Mutta on tarinassa muitakin, kuten Arthurin tytär Hildegaard, joka avioituu messipoika Ragnarin kanssa. Ragnar on yksi kertojista.
Sitten on vielä se Simonsin täti, jolla oli suuri vaikutus veljesten lapsuudessa.
Hellyttävää veljesrakkautta ilmenee monessa kohtaa, vaikka veljesten ajatusmaailma tuntuu olevan välillä valovuosien päässä toisistaan.
”Silloin oli hauskaa, kun Leonard oli kanssani reissussa, vaikka Edvard ja minä jouduimmekin venyttämään valtuuksiamme aika lailla voidaksemme pestata hänet. Rumasti sanottuna hän loisi meidän luonamme, ja kun Edvardin kanssa tapasimme, sanoimme että onneksi meitä on niin monta veljestä, sillä Leonardin auttamisessa tarvittiin jokaista.”
Kirja alkaa ensimmäisestä maailmansodasta. Ahvenanmaan asemasta käyty köydenveto saa myös tilaa kirjan sivuilla, sillä asukkailla olisi ollut halu osaksi Ruotsia.
Varustamobisneksen murros näkyy tarinan kulkiessa. Purjelaivoista oltiin siirtymässä höyrylaivoihin, mutta lopussa näkyvät ihmisten väliset erot. Purjelaivan kippari ei halua höyrylaivoihin, hänestä ei ole siihen. Muttei myöskään maanviljelijäksi, jota pidettiin toisena vaihtoehtona elättää itsenä ja perheensä.
Kirjan lopussa kokoonnutaan sukujuhlaan vuonna 1938.
Ulla-Lena Lundbergin Mitä sydän halajaa on trilogian päätösosa. Postaus löytyy blogista.
Itseäni kiinnostaa ilman muuta eniten menneestä ajasta kertovat kirjat, niitä tulee luettua eniten. Toistaiseksi tuollaista lähtö katumusta en ole tuntenut, reissuun on aina ollut upeaa lähteä.
Kiitos kommentistasi, Mikko! Reissuun on upea lähteä (se tunne tulee kyllä, kun on lentokoneessa tai muussa välineessä) mutta kyllä kotiin tulokin on upeaa. Palasin Vietanamin reissulta viikonloppuna, mutta ehdin tässä pyörähtää Kotkassakin.
Joskus matkaan lähtiessä tulee itku silmään. Lähdön tuska, se hetken tunne, on outo juttu.
Nyt jännään sitä, sairastunko ennen matkaa ja näin en pääsekään matkaan…..
Kiitos kommentista, Sari! Kyllä, on varsin outo juttu, tuo lähdön hetki. Kaikki kiva edessä ja silti haluaisi jäädä. Useimmat jännittävät juuri tuota sairastumista, mutta en ainakaan itse muista, että oma sairastumiseni olisi estänyt matkaan lähdön. Sikäli turhaan murehdin sitä. Toivottavasti myös sinä.