Tapasin tulevat matkakumppanini Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Tutustuimme toisiimme ja skoolasimme tulevalle matkalle. Kolmen konkkaronkka suuntasi kohti Aasiaa.

Hongkong oli ensimmäinen kohteemme. Meille kaikille tuntematon.

Lentokentältä Park Hotel Hong Kong -hotelliin

Ensimmäinen yllätys tuli heti Hongkongissa lentokentällä. Emme saaneet taksia, sillä meillä oli liikaa matkatavaraa. Lentokentän infosta suosittelivat bussia, joka menee suoraan hotellin eteen. Niin menikin, mutta me jäimme pois liian aikaisin. Kuljettajan mukaan hotelli olisi siinä – osoitteli kädellään jonnekin. Oliko nyt kyse siitä, ettei tiennyt, eikä halunnut sanoa, ettei tiedä. No, raahasimme matkalaukkuja ja monien ohjeiden jälkeen hotelli löytyi.  

Varmaan lentokenttäkuljetuksen olisi voinut tilata etukäteen, mutta emme ajatelleet niin pitkälle lähtöhötäkässä.

Myöhemmin selvisi, että pysäkki olisi todellakin ollut hotellin edessä. Siitä lähdimme paluulennolle. Maksun kanssa oli niin ja näin. Luottokorttilaite bussissa ei toiminutkaan, mutta annoin kaikki rahani (ei ollut riittävästi) ja sain armoa. Kuin myös matkakumppanini.

Hongkongin julkista liikennettä kehutaan. Tämä MTR lienee hyödyllinen sovellus Hongkongissa liikkumiseen.

Pari päivää Hongkongissa

Meillä oli varsin vähän aikaa Hongkongiin tutustumiseen ja siksi päädyimme Hop-On Hop-Off-bussiajeluun. 

Hotellimme Park Hotel Hong Kong on mantereen puolella Kowloonissa. Siirryimme Star Ferry -lautalla saarella sijaitsevaan Hongkongin keskustaan, Centraliin.  Lyhyt lauttamatka, vain vajaat kymmenisen minuuttia. Siellä hyppäsimme Hop-On Hop-Off-bussiin.

Bussi ajelee kolmea reittiä.  Ensimmäisenä päivän tutustuimme punaiseen Hong Kong Island -saarireittiin ja pidemmälle suuntautuvaan vihreään Stanleyn reittiin. Niillä sai aika kattavan kierroksen.

Toisena päivänä ennen lentokentälle lähtöä ehdimme ajella sinisen Kowloon reitin. Kowloonhan oli se alue, jolla hotellimme sijaitsi.

Korkeita paikkoja Hongkongissa piisaa. Yhdessä kävimmekin. Sinne ajettiin Peak Tram – kiskovaunulla, joka rämisi läpi äkkijyrkkien maisemien kohti neljänsadan metrin korkeudessa olevan Peak-kukkulan näköalatasannetta. Tasanne oli monikerroksisen ostoskeskuksen yhteydessä. Näköalatasanteelta käsin alhaalla levittyvä maisema, meri ja lukuisat pilvenpiirtäjät näyttivät pikkuruisilta.

Pilvenpiirtäjät ja Hongkong kuuluvat yhteen. Pilvenpiirtäjien lukumäärät vaihtelevat lähteestä riippuen tuhannen ja yli kolmentuhannen välillä. Mutta niitä on, katsoi ylhäältä tai maanpinnalta.

Kahdeksan miljoonan asukkaan Hongkongissa maa kallista. Kohottautuminen pilviin on välttämätöntä. Autoja on kuitenkin vähänlaisesti. Julkista liikennettä kehutaan.

Vähänlaisesti olen näitä pilvenpiirtäjien kaupunkeja kolunnut. Nyt näin elämäni korkeimmat asuintalot.

Kulttuuriin tutustumista etukäteen olisi tarvittu

Meille kolmelle Hongkong oli vain välilaskeutumispaikka matkalla Vietnamiin. Olisi kuitenkin ollut hyvä hieman tutustua kaupungin matkailutarjontaan ja käytäntöihin etukäteen. Äkkiä sinne tupsahtaneena jäi mieleen vain pilvenpiirtäjät.  

Välimerelliseen vuolauteen tottuneelle palvelu tuntui vaisulta, jopa töykeän niukkasanaiselta.

Yung ravintolassa, jossa söimme tuloiltana illallista, tee tupsahti heti pöytään, tarjoilija sitten ei. Sai huhuilla moneen kertaan, ennen kuin sai tilattua.  Teen juomisellakin olisi ollut jokin seremonia, mutta siitä emme tienneet. Meille kolmelle tuotiin kaksi vesilasia, lämmintä vettä. Matkakumppanini söivät sormiruokaa ja tulkitsivat lasit sormien huuhtomismaljoiksi. Eivät sitä olleet. Muissa pöydissä laseista juotiin.  

Sää sattui kohdalleen

Marras- ja joulukuussa sään kerrotaan olevan lauhkea, lämmin ja kuiva. Olimme helmikuussa, joka kuuluu kylmimpiin kuukausiin tammikuun ohella. Ei siellä paleltunut, mutta toki illasta piti laittaa lämmintä päälle.  Siinä mielessä Hongkong oli hyvä välietappi pohjoisen tuiskuista tulleelle. Ei heti joutunut trooppiseen ilmanalaan.

Maalis- ja huhtikuussa keskilämpötila nousee, noin 20 asteen tuntumaan.

Tärkeä sähkö

Kulttuuriin tutustumisen lisäksi olisi pitänyt etukäteen tarkistaa, minkälaista sähköpistoketta Hongkongissa käytetään. Olin vaan niin keskittynyt Vietnamiin, etten muistanut, että kännykkää pitää ladata muuallakin. Park Hotelin hotellihuoneessa ei ollut sopivaa töpselinreikää. Oli minulla mukana EU/US-adapteri, mutta Hongkongissa oli käytössä englantilainen kolminapainen. Usb-liittimellä sain virtaa, mutta hitaasti.

Lue miten päädyin lähtemään tälle Kolmen konkkaronkan reissulle. Äkkilähtö Vietnamiin