Pimeää, kosteaa ja ahdasta, mutta ei kuulemma skorpioneja. Kävinpä minäkin kurkistamassa sissisodan olosuhteisiin.
Kolmantena Saigon-päivänä tutustuimme Vietnamin maanalaiseen tunneliverkostoon Cu Chin alueella. Tunneliverkostoja käytettiin ensin sodassa Ranskan siirtomaavaltaa vastaan ja myöhemmin Vietnamin sodassa Yhdysvaltoja vastaan .
Nykyään Cu Chi -tunnelit on yksi Vietnamin tärkeimmistä matkailukohteista. Tunneleihin pääsee sisälle ja niiden ympäistössä olevalla kävelyreitillä esitellään bunkkereita, ansoja, asumuksia ja pommien luomia kraatereita. Maanalaiseen keittiöön pääsee kurkistamaan. Maistiaisena sissien ruokaa kassavaa pähkinäkastikkeella. Alueella on myös ampumarata, jossa voi kokeilla sodanaikaisia aseita.
Matka Cu Chi -tunneleille
Cu Chi -tunnelit (Củ Chi) saivat nimensä alueen mukaan, jossa ne sijaitsevat. Củ Chi on yksi Ho Chi Minhin (entinen Saigon) kaupungin esikaupunkialueista Vietnamissa. Cu Chi -tunnelit sijaitsevat noin 70 kilometrin päässä keskustasta. Sinne järjestetään opastettuja retkiä. Sellaisella mekin olimme. Se oli hyvä valinta, sillä muutoin monet asiat eivät olisi valjenneet tällaiselle sotakäytäntöjä heikommin tuntevalle Mummolle.
Cu Chi -tunneleihin matkasimme minibussilla ja saimme mukaan neljännen henkilön, Skotlannista kotoisin olevan Davidin. Matkalla pysähdyimme lakkamaalaustehtaalla, joka työllistää Vietnamin sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin kasvimyrkylle altistuneita kehitysvammaisia.
Valtava tunneliverkosto maan alla
Tunneliverkostoa on rakennettu vuodesta 1948 ja 1960-luvulla se ulottui Kambodzhan rajan tuntumaan. Verkostoa oli kaiken kaikkiaan reippaasti yli 200 kilometriä.
Ranskan Indokiinan sodan (1946–1954) aikana, jolloin Vietnamissa sodittiin Ranskan siirtomaahallintoa vastaan Viet Minh -liikkeen johdolla, tunneleita pitkin hoidettiin yhteydenpito kylien välillä. Tunnelit auttoivat myös vietnamilaisia pakenemaan ranskalaisia sotilaita.
Cu Chi -tunneleilla oli myöhemmin tärkeä osa myös Vietnamin Amerikan sodassa (1955–1975). Viet Congin joukot hallitsivat niistä käsin Ho Chi Minh Cityn (tuolloin Sai Gon) lähistön maaseutua.
Vietnamin sodasta lisää Vietnamin suurlähetystön sivuilla olevasta artikkelista.
Maanalainen elämä
Näihin luoliin vetäydyttiin yleensä päivän ajaksi. Pommitusten aikaan niissä saatettiin olla päiväkausia. Yön pimeydessä täydennettiin varastoja ja tehtiin ruokaa. Kun maan alla tehtiin ruokaa, savu piti johdattaa kauemmas maanalaisesta keittiöstä. Siitä syystä savupiiput sijaitsivat parinsadan metrin päässä keittiöistä. Varmuuden vuoksi ruokaa tehtiin aamusumun aikaan, jotta savu sekoittuisi sumuun eikä paljastaisi olinpaikkaa.
Sodan aikana sotilaat käyttivät sandaaleita, joissa toinen kenkä näyttää kulkevan toiseen ja toinen vastakkaiseen suuntaan. Näin askellus maastossa kulkee eri suuntiin. Sotien aikana sandaaleita käytettiin vihollisen hämäämiseen.
Nykyäänkin vastaavanlaisilla kengillä on käyttöä, nauroi oppaamme: ”Kun mies laittaa ne jalkaan, vaimo ei voi seurata, meneekö pubiin vai minne.”
Tunneliverkoston maanalaisilla tasoilla sijaitsi varastoja, kenttäsairaaloja, komentokeskuksia, keittiöitä. Maan alla valmistettiin jopa aseita. Jotkut tasoista olivat hyvinkin syvällä maan sisässä.
Maanalaiset tunnelit ovat kapeita ja matalia. Tilaa on juuri sen verran, että vietnamilainen mahtui siellä ryömimään. Kokeilin yhtä. Olen pienikokoinen ja mahduin juuri ja juuri etenemään polvikyykyssä.
Tuli taas kerran tunne, että pienestä koosta on hyötyä. Mahduin polvikävelemään luolissa, ei tarvinnut kontata. Olipa niitäkin, jotka eivät kokonsa vuoksi mahtuneet tunneleihin.
Cu Chi -tunneleiden kävelyreitillä sodankäynnin julmuus konkretisoituu
Kehitysvammaisten tekemiä lakkamaalauksia
Osana opastettua kiertoajeluamme Cu Chi -tunneleihin kävimme myös maaseudulla sijaitsevassa Lang Viet Companyn lakkamaalaustehtaassa. Tehtaan ja sen yhteydessä sijaitsevan myymälän tuotteet ovat kehitysvammaisten tekemiä. Suurin osa työntekijöistä oli sodan uhreja, jotka hankkivat elantonsa lakkamaalauksia tekemällä.
Vuosikymmeniä kestänyt sota on vaikuttanut Vietnamiin monella tapaa. Se näkyy nykyturistille sotamuseoina ja sotaan liittyvinä käyntikohteina, kuten nuo Cu Chi -tunnelit, joissa kävimme. Mutta se näkyy yhä ikävällä tavalla vietnamilaisten elämässä.
Vietnamin sodan aikana (1955–1975) Yhdysvaltain armeija käytti Agent Orange – kasvimyrkkyä, joka sisälsi myrkyllistä dioksiinia. Tästä kasvimyrkystä koitui vietnamilaisille erilaisia sairauksia ja vammoja haitallisten kemikaalien takia.
Lakkamaalaustehtaassa työskentelevät näyttivät paljon nuoremmilta kuin sodan uhrien olettaisi olevan. Tämä johtuu siitä, että dioksiinia on jäänyt maaperään ja sen vaikutukset ihmisten terveyteen näkyvät vielä pitkään.
Lisää voi lukea Maikkarin jutusta 10.8.2012 USA aloittaa vihdoin Agent Orange -siivouksen
Jutussa kerrotaan myös, miksi tätä kasvimyrkkyä levitettiin: ”Yhdysvallat ruiskutti kasvimyrkkyä metsiin, jotta puut pudottaisivat lehtensä ja veisivät vietnamilaisjoukoilta suojan.” Toki varmaan yritettiin vaikuttaa myös ruokahuoltoon.
Toinen YLE 30.4.2015 Yhdysvallat jätti Vietnamiin myrkyllisen perinnön
Lakkamaalaus – vietnamilaista käsityötaidetta
Lakkatuotteet ovat käsityötaidetta, jolla on pitkät perinteet Vietnamissa. Säilytykseen ja koristeluun liittyviä lakkaesineitä kerrotaan löydetyn muinaisista haudoista. 1930-luvulla taidemuoto yhdistyi ranskalaiseen tekniikkaan. Tästä syntyi uusi taidemaalausmuoto.
Chi Thien opasti meitä Lang Viet Companyn vammaisten työpajassa. Kävimme vaihe vaiheelta läpi lakkatuotteiden valmistamisen.
Jotakuinkin näin se menee:
- Pohjamateriaali on yleensä puuta, bambua tai kuitulevyä.
- Pinta päällystetään useilla kerroksilla lakkamateriaalia.
- Käsityöläiset kaivertavat tai maalaavat koristekuviot.
- Joskus lakkatöissä käytetään munankuorimosaiikkia, helmiäistä tai kulta- ja hopealehtiä.
- Useita ohuita lakkakerroksia levitetään päällekkäin.
- Lakkakerros hiotaan ja kiillotetaan ennen seuraavan kerroksen lisäämistä.
- Kun kaikki lakkakerrokset ovat valmiita, esine tai maalaus kiillotetaan. Tavoitteena kiiltävä ja sileä pinta.
Tehtaan yhteydessä olevassa myymälässä lakkatuotteita oli myynnissä taideteoksina ja käyttöesineinä, kuten astioina ja korurasioina.
Nuo tunnelit olisivat kiinnostavaa nähdä, ja ovat kyllä tosiaan kapeita! Pakko sinne olisi kuitenkin koittaa ryömiä. Kätevät sandaalit, mutta aikamoisia ansoja. Kuuliko tuolla arviota minkälainen määrä ihmisiä noita on ollut kaivamassa?