Happy sitä ja happy tätä – vietnamilaisia sanontoja ja tapoja

Mainio oppaamme Cu Chi -tunnelireissulla tutustutti meidät Vietnamissa käytettyihin sanontoihin. Useat niistä olivat ”happy”-alkuisia, mikä johtui varmaan tilanteesta. Sen lisäksi, että opin sanastoa, tein pariviikkoisen reissun aikana myös tapakulttuuriin liittyviä huomioita.

Kaikki alkoi siitä, kun skotti David (kuvassa) – eli se satunnainen samassa retkibussissa istunut mies – yllätti meidät. Matkalla takaisin hotelliin hän nousi yhtäkkiä istuimeltaan ja ojensi meille riisiviinapullot. Yksi sisaruksille, toinen minulle. Happy Valentines Day!

Tällä kolmen konkkaronkka -reissulla päivät vyöryivät vauhdilla, eikä meistä kolmesta yksikään muistanut 14.2. ystävänpäivää. Mutta David muisti.

Happy water

Mutta miksi juuri riisiviinaa?

Pullot David oli ostanut Cu Chi -tunneleiden turistimyymälästä, kun oli tavoittanut meidät ihmettelemästä, miltä Cu Chi -riisiviina mahtaa maistua. Emme tohtineet ostaa reippaan kokoisia pulloja. Eihän ne juuri mitään olisi maksaneet, mutta käytännöllisiä naisia kun olimme, jätimme pullot kauppaan. David oli huomannut tuon.

Kun David ojensi meille nuo pullot, oppaalla oli hauskaa. Niin meilläkin. Hekotimme, että tästä tulee hyvät bileet.

Opas innostui ”happy”-teemasta, sillä Vietnamissa riisiviinaa kutsutaan nimellä ”happy water”.

Kun on tarpeeksi juonut ”happy wateria”, niin täytyy suunnata ”happy room”, joka on vessan lempinimi Vietnamissa.

Siitä sitten jatkeeksi opas paljasti lisää ”happy”-ilmaisuja:

Happy hour for men – seksiä

Happy ending – käytetään kuulemma enemmän Thaimaassa kuin Vietnamissa, siis hieronnan jälkeen.

Miljonääriksi yhdellä nykäisyllä

Haluatko miljonääriksi? Vietnamissa se hoituu hetkessä. Nykäiset vain automaatista miljoona dongia, joka on reilut 40 euroa.

Yksi riisiviinapullo Cu Chin -myymälässä maksoi 85 000 dongia.😂 Kuulostaa paljolta. Mutta miljoonallani olisin voinut ostaa 12 pulloa riisiviinaa.

Tapakulttuuria

Olen opinnoissa, työelämässä ja tietenkin myös vapaa-aikanani pohtinut ”kaiken maailman tapoja”. Olipa tuo teema jossain vaiheessa koulutusohjelmassani, kun perehdytin aikuisopiskelijoita tilaisuuksien järjestämiseen monikulttuuriyleisölle. Tapojen tarkkailu on tarttunut niin sanotusti hihoihin.

Mummot ja papat arvossa

En voinut olla ihailematta tapaa, jolla minua niin useasti tervehdittiin Vietnamissa. Käsien yhdistäminen rinnan edessä ja kumarrus! Se on kuulemma tapa osoittaa arvostusta. Ja arvostusta ansaitsevat etenkin iäkkäät. Jos vietnamilaisten odotettavissa oleva elinikä on kymmenisen vuotta vähemmän kuin suomalaisten, alan siinä mielessä olla – jos en nyt aivan loppusuoralla, niin lähestymässä sitä. Iäkäs siis.

Kasvot menettää helposti

Julkinen tunteiden näyttäminen vie kasvot. Naisseurassa kun olin liikkeellä, suukottelut ja sen sellaiset jäivät. Enpä muista paikallistenkaan pussailleen, edes nuorison.

Mutta julkinen hermostuminen, se on vaikea juttu.

Muistelen lukeneeni ennen matkaa ohjeen, että vaikka kuinka asiat menisivät pieleen, älä menetä malttiasi. Meitä oli reissussa kolme naista, kaikilla aika kiharainen temperamentti ja matkan varrella monta asiaa ratkaistavana. Kyllä ne kasvot menivät! Ei vain kerran, vaan useamman.

Kattavaa vaatetta päälle ja kengät sisätiloissa pois

Pukeutuminen oli onneksi helppoa, sillä aurinko saa ainakin minut vaatettamaan kehon peittävästi. Ei mitään erityistä siis. Paitsi tietenkin temppeleissä, joissa piti muistaa sisätiloissakin pukeutua kattavammin. Mutta sehän on joka puolella niin.

Vietnamissa kotiin mennessä kengät otetaan jalasta pois kuten Suomessa. Ja temppelissä tietenkin.

Mutta kengät otettiin pois jopa pitkänmatkanbussissa. Bussin ovella meille jaettiin muovipussit, johon kengät laitettiin matkan ajaksi.

Yhteisöllistä ruokailua

Ravintoloissa suomalainen individualistiruokailija onkin sitten pikku pulassa, sillä Vietnamissa ruokailu on yhteisöllistä.

Eri ruokalajeja tilataan koko seurueelle ja ne tulevat pöytään kippokokonaisuutena. Näistä yhteisistä astioista jokainen poimii lautaselleen sen verran kuin jaksaa syödä. Yksilöannoksia saimme, kun pyysimme, mutta aina syötävää oli liikaa.

Ruokaillessa ei saa tökätä puikkoja pystyyn riisikulhoon. Se liittyy jotenkin hautajaisiin. Mutta miten ne ylipäätään saa pysymään pystyssä?

Ruokalistoilta löytyy kaikkea kummallista, mikäli osaa listaa lukea. Vietnamilaisten englannin taito ei näyttäytynyt kovin kummoisena ja joskus ruoan tilaaminen oli todellinen haaste, vaikkei mitään erityisiä ruokarajoitteita ollut.

Jottei saa eteensä vaikkapa koiraa, paras minkä keksin, oli syödä kala-tai kasvisruokaa. Vietnamissa syödään koiraa, kertoi moottoripyöräoppaamme, mutta eivät kaikki sitä syö. Esimerkiksi opas ei syö koiraa.

Muutamia eleitä

Pään silittäminen ja jalalla toisen suuntaan osoittaminen, nou, nou!

Käsien lepuuttaminen lantioilla. Uhkaavaa. Samoin suomalaisille tuttu kädet ristissä rinnan päällä.

Enkä kyllä lähtisi osoittelemaan etusormella. Voi Trump, Vietnamissa etusorminesi olisit kulttuurikömmähdysten number 1!

Hermot kuriin liikenteessä

Sitten se liikenne! Katu kannattaa ylittää rauhallisesti, määrätietoisesti, tasaista vauhtia, vaikka kuinka hirvittäisi. Hermot kuriin, mopoilijat väistävät, jos osaavat ennakoida kulkijan suunnan.

Mustat nuudelit ja Vietnamin lipun tärkeät symbolit

Mustat nuudelit on käsite Vietnamissa. Sillä tarkoitetaan sähköjohtosykkyröitä, joita näkyy joka puolella yläilmoissa.

Vietnamin lippu tuntui olevan tärkeä, sillä se mainittiin monissa yhteyksissä. Samalla selitettiin lippuun liittyvät symbolit.

Lipussa on punaisella pohjalla keltainen risti, jossa viisi sakaraa. Tässä Maailmanliput.fi selitykset.

Sakarat symboloivat ”työläisten, talonpoikien, sotilaiden, älymystön ja nuorison yhtenäisyyttä” .

Muilta osin ”Punainen pohja symboloi verenvuodatusta, joka seurasi maan taistelusta itsenäisyyden ja yhtenäisyyden puolesta, erityisesti Ranskan siirtomaavallan ja myöhemmin Yhdysvaltojen kanssa käytyjen sotien aikana. Keltainen tähti keskellä lippua edustaa valoa, joka johtaa kansaa kohti yhtenäistä ja vapaata tulevaisuutta, ja se kuvastaa kommunistisen puolueen johtajuutta.”

Entisen presidentin kasvokuvia seteleissä

Ho Tši Minh oli Pohjois-Vietnamin presidentti. Hänen kasvokuvansa löytyy kaikista nykyisin käytössä olevista Vietnamin seteleistä.

Saigon jatkaa turistien suussa vaikka kaupungin nimi muutettiin Hồ Chí Minhisi – vietnamiksi Thành phố Hồ Chí Minh – maan itsenäistymisen myötä. Eikä ihme, onhan Saigon niin paljon helpompi muistaa ja ääntää.

Kuva on tapa kunnioittaa Hồ Chí Minhin merkitystä. Hän oli Vietnamin kommunistisen vallankumouksen keskeinen hahmo ja itsenäisyystaistelun symboli.