Saigonin suurkaupungin hässäkän jälkeen lähdimme rauhoittumaan Mui Ne -rantakohteeseen. Bussilippu maksoi 200 000 dongia (7-8 euroa). Kohteena Phan Thiet, joka sijaitsee vajaan kahdensadan kilometrin päässä Saigonista.
Kengät pois jalasta ja kipuamaan ylähyllylle
Matkasimme FUTA-yhtiön bussilla. Bussiasema sijaitsee ymmärrettävästi ruuhkaisen kaupungin keskustan ulkopuolella. Sinne meidät vietiin minibusseilla, joka lähti hotellimme lähistöllä sijaitsevan FUTA:n myyntipisteen edestä.
Matka Saigonista Phan Thietiin kesti neljä tuntia. Välissä oli vajaan puolen tunnin ”huoltotauko”, jolloin ehti vessaan ja sai ostettua syömistä.
Saigonista lähdettäessä bussin ovella matkustajille jaettiin muovipussit. Kengät pois ja pussiin. Sitten kipuamaan ylälaverille. Bussissa oli sängyn tapaisia lavereita kahdessa kerroksessa. Matka tehtiin makuuasennossa. Onneksi on tullut harrastettua aamuvenyttelyä, sillä kiipeäminen ei ollut vallan helppoa kapean käytävän ja alalavereilla olevien ihmisten vuoksi. Helpotti, kun huomasin, että sänkyjen sivuilla oli askelmat.
Kun viiden päivän päästä palasimme Saigoniin, bussissa oli tylynpuoleinen bussi-isäntä. Periaatteen mies, joka ei sallinut vaihtaa ikkunapaikalle, vaikka niitä oli koko nelituntisen matkan aikana monta vapaana. Olimme varanneet kolme ikkunapaikkaa, mutta jostain syystä yksi oli sijoitettu keskikäytävälle, josta ei nähnyt ulos. Bussi-isäntä veti jopa verhot eteen ja näin sulki näkymäni keskipaikalta. Matkan aikana kyttäsi peilistä, etten vaihda paikkaa. Ei kuitenkaan huomannut, kun kävin vetämässä verhot pois edestä.
Aiemmassa postauksessa kerroin tapakulttuurista ja siitä, että Vietnamissa ei kannata näyttää hermostumista. Vielä vähemmän kiukkua. Se kuulemma johtaa pattitilanteeseen.
En tiedä, miten bussi-isännän simputuksen kohteeksi päädyimme. Bussi pysähtyi noukkimaan meidät hotellin edessä olevalta maantieltä ja aikamoista hässäkkää oli bussiin nousu ja paikkojemme löytäminen. Ehkä siinä joku meistä tuli sanoneeksi jotain sopimattomalla sävyllä.
Rantakohteen rauhaa
Yövyimme Victoria PhanThiet Beach Resort & Spa -hotellissa (Binh Thuan). Vähän tylsä paikka sellaiselle, joka ei välitä rantaelämästä. Toisaalta Saigonin jälkeen kaipasin rauhaa, ja aikaa olla tekemättä mitään.
Kaikenlaista kummajaista
Paras matkustusaika Phan Thietin alueella on marraskuun puolivälin ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Lomailimme helmikuussa.
Phan Thiet sijaitsee Etelä-Kiinan meren rannalla. Meressä voi uida, mutta aallot olivat liian suuret lähes koko lomamme ajan. Meri ei tuntunut houkuttelevalta, sillä rannalla näkyi meduusavaroitus. Roskiakin aallot työnsivät rantahiekalle. Tuulta riitti, mikä näytti houkutelleen paikalle leijasurffareita.
Victoria PhanThiet Beach Resort & Spa -rantahotellissa on myös uima-altaita.
Auringonotto ei ole minun juttuni, mutta sen sijaan kuljeskelen mielelläni nuuskimassa ympäristöä.
Hotellin laajoja tiluksia kulkiessa sain selville jätteiden käsittelyn. Takapihalla oli kasapäitten kaikkea mahdollista jätettä. Jotkut vielä alkuperäisessä muodossaan, toiset osittain palaneita.
Aamuisin kävin uima-altaassa vesijumppaamassa ennen aamiaista, kun siihen oli helppo mahdollisuus.
Allaskäyttäytymistä
Auringonottoa harrastaneet matkakaverini kertoivat, että uima-altaan reunustalla kulkenut sylkäisi altaaseen. Ei voi olla totta, ajattelin, mutta seuraavana aamuna näin vielä jotakin kummallisempaa.
Yleensä menin aamu-uinnille jo ennen seitsemää. Siihen aikaan altaassa ei ollut ketään, paitsi yhtenä aamuna sinne laskeutui lisäkseni toinenkin uimari. Altaassa hän suoritti aamupesun kaltaisen: hieroi vettä kasvoihinsa, vähäisiin hiuksiinsa, pesi korvantaustatkin huolellisesti. Ui sitten altaanmitan ja altaan toisessa päässä ryhtyi kakomaan. Sylki altaaseen. En tiedä mitä sen jälkeen, sillä en jäänyt katsomaan.
Valkoinen seurue
Eräänä aamuna hotellin aamiaiselle ilmestyi monikymmenpäinen seurue pukeutuneena vitivalkoiseen. Se ihmetytti. Häät, hautajaiset vai teemabileet?
Hautajaisilta tai häiltä ei vaikuttanut, Siksi arvelin, että kyseessä on teemabileet. Tiedättehän? Ainakin viime kesänä Helsingin ravintoloissa muodissa oli White Partyt, jossa ideana oli pukeutua valkoiseen asusteita myöten.
Nämä Victoria-hotellin vitivalkoiset vieraat kertoivat, että he ovat Amerikkaan muuttaneita vietnamilaisia kotiseutukiertomatkalla.
Yksinmatkaavalle naiselle tapahtuu kaikenlaista
Yksinmatkaava näkee enemmän, sillä yksin ollessa tulee tarkkailleeksi seurustelun sijaan ympäristöä. Yksinmatkaavalle naiselle tapahtuu myös kaikenlaista. Niin täällä Vietnamissakin.
Lähdin kuvaamaan, kun kaverit halusivat allaspäivän. Vaeltelin kameroineni hiekkarannalla (olisin voinut laulaa ”katsoin autiota hiekkarantaa”, sillä autio se oli) tavoitteenani aallonmurtajan loppupää.
Puolivälissä aallonmurtajaa viereeni ilmestyi paikalliselta näyttävä mies. Ensin en ymmärtänyt mitä hän halusi, mutta hän osoitteli sepalustaan ja tarkemmin katsottuani tiesin mistä kyse.
Onhan näitä paljastelijoita nähty tähän ikään. 0len harrastanut sekä jalkapalloa että tanssia. Kummankin harrastepaikan lähistöt ovat vatkaajien suosiossa. Haet sitten kentältä karannutta palloa tai tulet ulos tanssisalilta, niin siellä niitä luimuilee, puskassa tai porttikongissa.
Eli nähty on. Mutta ei koskaan niin pientä. Piti oikein toistamiseen katsoa, ennen kuin hoksasin. En tiedä onko hyvä tapa reagoida, mutta suustani pääsi: ”Wait here, I will get a microscope”. Ukko ei ymmärtänyt odotella, vaan lähti seuraamaan. Hätäännyin.
Puolijuoksua menin läheiselle hotellialueelle ja siellä aurinkotuolissa makaavan miehen luo. Tämä ainokainen rantaoleilija osoittautui ummikkovenäläiseksi. Elekielellä tapahtumien kulku teki tilanteesta yhä hölmömmän. Sormeni osoitteli milloin aallonmurtajalle, milloin jalkoväliini, kunnes huomasin miehen ilmeestä, ettei ihan hyvin mennyt. Katseli kyllä silmät ymmyrkäisenä, mutta ei sentään sännännyt karkuun 😊
Vietnamilainen uusi vuosi
Illalla auringonlaskun jälkeen joku koputti ovelleni. Hieman arkailin avata, mutta kun sieltä huhuiltiin ”Happy New Year” avasin. Oven takana seisoi kaksi hymynaamaa keksitarjotin ja paperirulla kädessä.
Hieman ihmeissäni olin. Eikö sen uudenvuoden pitänyt olla jo mennyt viikkoja sitten. Niin olikin, pääasiallinen juhla oli jo vietetty, mutta jokin häntä kai oli menossa. Respassa kertoivat, että riisuvat koristeet tulevan viikonlopun aikana.
Kun avasin paperirullan siellä oli tarina. Joka ilta sama tapahtuma, mutta eri keksit ja uusi tarina.
Vietnamilainen uusivuosi eli Tet muistuttaa meikäläistä joulua ja uuttavuotta. Ajankohta toki on eri, sillä Vietnamissa uudenvuoden eli kuun juhla noudattelee kiinalaista kalenteria. Se vaihtelee vuosittain.
Vietnamissa koristeissa suositaan punaista ja kultaa. Ne tuovat onnea. Punaista ja kultaa meilläkin näkee. Toki myös hopeaa ja muuta kiiltävää.
Suomalainen joulu tulee mieleen, kun siivouksesta puhutaan. Vietnamilaiset suorittavat perusteellisen suursiivouksen, jotta pääsevät eroon menneen vuoden epäonnesta. Suomessahan siivotaan myös tavallaan vanha pois alta, vaikka siivous mielletäänkin kodin valmistamiseksi juhlaa varten.
Riidat ja velatkin pyritään sovittamaan ennen Tet-juhlaa. Meillä julistetaan joulurauha.
Haudoille viedään uhrilahjoiksi hedelmiä. Meillä kynttilöitä.
Tourkompass kertoo vietnamilaisen uuden vuoden viestosta.
Uudenvuoden juhlan vaikutukset näkyivät lentokentälläkin
Saigonissa lentokentällä saimme tutustua lisää uudenvuoden vieton jälkimaininkeihin.
Jono Bag Drop -tiskille oli uuvuttavan pitkä. Menossa oli valtavia laatikoita – siis sellaisia, jotka eivät millään muotoa mahdu tavallisen ruumatavaran mittoihin ja kiloihin. Minulle kerrottiin, että niissä viedään ruokaa sukulaisille. Vietnamilaiset palailivat uusiin kotimaihinsa uudenvuoden vietosta ja vievät tuliaisia.
Tämä ei mitenkään liity juhlintaan, mutta kerronpa kuitenkin, kun moni muukin säikähti tapahtumaa.
Olin jonossa turvatarkastukseen, kun yhtäkkiä hallissa kaikui sotaväkiäänellä kuulutettua sanomaa. Mitä se koski, en tietenkään saanut selvää. Turvatarkastajat hyppäsivät ulos kopeistaan ja tekivät kunniaa. Tässä vaiheessa joku jonossa oleva kertoi, että kyse on joka aamu kello 7.00 tapahtuvasta vahdinvaihdosta.
Kalastus on alueen tärkeä elinkeino
Ham Tien -lähikylään taksilla
Hotellimme lähikylä, Ham Tien sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Ei kuitenkaan kävelymatkan päässä. Se ei johtunut matkan pituudesta, vaan tiestä. Jalkakäytävää tai mitään sellaista aluetta, jossa olisi voinut tepastella, ei ollut. Taksimatka.
Ham Tienissä on kauppoja, ravintoloita ja pankkiautomaatteja. Rantaa myötäilevän tien varrelta ei ollut syytä poiketa, sillä kaikki näytti keskittyvän tien varrelle. Tarjolla oli paljon hieronta- ja hoitopalveluja. Useat kylteistä oli myös venäjäksi, sillä alue on venäläisten suosima lomakohde.
Hoitoja kokemassa Ham Tienissä
Ham Tienissä hierontapaikkoja on vieri vieressä kylän keskustaa halkovan tien varrella kummallakin puolella. Kävin kaksi kertaa kokemassa vietnamilaista hierontaa. En tosin tiedä miten se eroaa tavanomaisesta kokovartalohieronnasta. Kokeilin kahta eri palveluntarjoajaa.
Kotona lähtökiireessä en ehtinyt kampaajalle ja pääni vaati siistimistä. Tartuin tilaisuuteen Ham Tienissä. Kielitaito ei riittänyt siihen, että olisin saanut tilattua kaikenkattavan hiusten leikkauksen, mutta sain sentään tasausleikkauksen.
Ham Tienin kampaamon Vietnam look oli yllättävä. Olen käynyt kampaajalla eri puolilla maailmaa, sillä minusta hauska nähdä, miten kampaamossa toimitaan. Ensimmäinen kerta kun tukkani tiukasti taakse kiinnisidottuna lähdin kampaamosta.
Söisikö tänään kobraa?
Ruokalistat Ham Tien -kylää halkovan tien varrella ovat mielenkiintoista katseltavaa. Samoin kaupat.
Olen ymmärtänyt, että Vietnamissa syödään mitä tahansa nelijalkaista tai matelevaa. Ruokalistoilla näytti olevan muun muassa sammakkoa, strutsia, krokotiilia, kilpikonnaa, haitakin, toivottavasti ei kuitenkaan niitä uhanalaisia lajeja.
Kobra! Huh, sen syöminen vaatisi jo luonnetta.
Tosin muutkin näistä jäävät kyllä syömättä, mutta onneksi äyriäis- ja kasvisruokia löytyy kaltaiselleni.
Annoshinnat olivat 95 000 dongin luokkaa eli alle neljä euroa.
Varsin mielenkiintoista allaskäyttäytymistä tosiaan, eipä ole tuollaista itselle tullut vastaan missään. Varsin tapahtumarikkaalta kuulosti meno muutenkin!
Kiitos Mikko! Joskus toivoisi, ettei kaikkea näkisi. Tämä Vietnamin vierailu oli kyllä vaihderikas. Paljon tapahtui kaikenlaista, mutta ei onneksi mitään pahaa.