Ensi kosketus Qatariin oli erikoinen. Dohassa, Hamadin kansainvälisellä lentokentällä taksijonon järjestelijä oli juuri aikeissa nostaa matkatavaramme taksiin, kun paikalle purjehti valkeaan thobeen, miesten kaapumaiseen asuun pukeutunut henkilö. Valkeat helmat heilahtivat sisään taksiin. Jononjärjestäjän ilmeistä päätellen ohittelija oli jokin tärkeä henkilö.
Hamadin lentokenttää hehkutetaan somessa. Onhan se hieno megalomaanisine nallepatsaineen ja luksusmyymälöineen. Matkaa paikasta toiseen on niin pitkälti, että jotkut turvautuvat kyyditykseen.
Qatarilaiset ova vähemmistö omassa maassaan
Taksista näimme, kuinka hulppean lentokenttäterminaalin vieressä loisti toinen, jopa hulppeampi terminaali. Sitä käyttää hallitsija, kertoi taksinkuljettajamme.
Myöhemmin näen nykyhallitsijan emiiri Tamim Bin Hamad Al-Thanin ja hänen isänsä kuvia seinillä, joka puolella. Hotellissakin. Tamim Bin Hamad Al-Thani on elinikäinen hallitsija. Wikipedian tämänhetkisessä päivityksessä hänellä näyttäisi olevan kolme puolisoa.
Taksinkuljettajalta kuulen, että vain vajaat 12 prossaa Qatarin asukkaista on qatarilaisia. Kuljettaja kertoo myös, että qatarilaiset eivät tee työtä, vaan elävät öljy- ja kaasubisneksillään.
Tuo luku tarkoittaa, että noin 88 % Qatarissa asuvista on vierasmaalaisia. Siis muun muassa näitä meille turisteille infraa rakentaneita ja meitä palvelevia.
Qatarilaiset ovat siis vähemmistö omassa maassaan. Se kyllä näkyy reissun edetessä. Aasialaiselta näyttäviä on kaikkialla palvelupisteissä. Varmaan on muualtakin tulleita, mutta en osaa erottaa ulkonäöltä eri taustoista kotoisin olevia.
Pari linkkiä:
Suomen YK-liiton Globalis
Wikipediassa Qatarista.
Joan – Vierastyöläinen Filippiineiltä
Hotellissa aamiaista minulle tarjoili Filippiineiltä kotoisin oleva Joan. Hän on työskennellyt eri puolilla maailmaa, viimeiset yhdeksän vuotta Qatarissa.
Joan esitteli minulle aamiaispöytien antia, muun muassa paikallista kubus-leipää ja sen käyttöä. Leivän sisään hän suositteli hummusta ja muita tahnoja, joita kyllä riitti monipuolisessa aamiaisbuffetissa.
Hotellissa Joanin työn etuisuuksiin kuuluu asunto ja maksetut työmatkat. Myös terveydenhuolto kuuluu hänelle, sillä hän on saanut ”pysyvästi Qatariin asettunen siirtolaisen” statuksen.
Nykyistä palkkaa Joan harmittelee. Aiemmin palkka on riittänyt, mutta viime aikoina kaikki kallistunut, eikä palkka enää riitä. Suunnitelmissa onkin vaihtaa työpaikkaa. Siinä yhteydessä hän pyytää enemmän palkkaa.
Niin Joan kuin muutkin minua palvelleet markkinoivat tehokkaasti yritystä ja itseään. Jokaisen ravintolakäynnin päätteeksi tarjoilija kertoo nimensä ja pyytää nettiin palautetta. Asiakaspalvelijat tähdentävät, että palaute on tärkeää työpaikan ja palkan vuoksi.
Souq Waqif on keskeinen paikka
Hotelli dusitD2 Salwa Doha on viiden tähden hotelli, mutta ei ehkä paras mahdollinen sijainniltaan turistille. Lähempänä keskeisiä nähtävyyksiä olisi varmaan ollut vaihtoehtoja, mutta tämä valikoitui meille.
Taksilla suhasimme muun muassa Hop-on-hop-off -bussin lähtöpaikalle Souq Waqif -markkinapaikan kupeeseen.
Souq Waqif on vilkas ostos- ja tapaamispaikka. Perjantaina markkinapaikalla, soukissa oli kova meno päällä. Se ei tarkoita mitään reuhaamista, sillä qatarilaiset (asuista päättelin, että ovat qatarilaisia) liikehtivät hillitysti. Etenevätkin jotenkin arvokkaan rauhallisesti, vaikka joka puolella on valtavasti porukkaa.
Souq Waqifin kupeessa olevassa Desert Rose ravintolassa seurasin, kuinka perhe asettautui illalliselle. Vanhemmat tutkivat ruokalistaa samalla kun aasialaisen oloinen lastenvahti yritti hillitä lapsia. Toinen vanhempi pojista istui isänsä vieressä. Pienempi pyrki jatkuvasti pöydälle (ja pääsi).
Yritin ravintolassa katsella miten niqabia käyttävät naiset syövät – siis tiukkaan hunnutetut, joilla on vain silmäaukko. En kuitenkaan kehdannut liian tarkkaan katsella, mutta aamiaisella hotellissa sekin selvisi. Hunnussa on halkio. He nostavat kangasta ja livauttavat lusikan tai muun ruokailuvälineen kankaan alta niin ettei mitään paljastu.
Kansainvälinen taatelinäyttely Dohassa
Enpä ole aiemmin taatelinäyttelyssä ollut, vaikka taateleista pidän. Nyt olen. Sekin sattumaa. Souq Waqifin vieressä oli rajattu alue ja kun kurkkasimme ovesta, olimmekin keskellä taatelitaivasta. Meneillään oli Souq Waqif International Dates Exhibition 2025. Kauppiaita oli seitsemästä maasta: Saudi-Arabia, Jemen, Algeria, Oman, Pakistan ja Sudan. Kaikenkaikkiaan 95 yritystä esitteli ja myi tuotteitaan.
Tunisiaan satuin jokin vuosi sitten ramadanin aikaan. Ramadanin aikana muslimit paastoavat päivänsarastuksesta auringonlaskuun. Siellä minulle kerrottiin, että kun aurinko laskee ja he saavat syödä, ateriointi aloitetaan taateleilla. Taateleilla saa verensokerin kohoamaan nopeasti.
Minulla on usein taateleita repussa. Helppo välipala. Taatelit toimivat nälkäkiukkuun niin vaelluksella kuin kaupunkioloissa.
Kaupunkikierros Dohassa
Takseja oli runsaasti, mutta niin oli kysyntääkin. Kaupungilla virallisen taksin saaminen oli välillä kiven takana. Keskustasta ei mielellään kävele, vaikka matkaa olisi vain muutamia kilometrejä. Kerran jouduin turvautumaan Uberiin, eikä oloni ollut kovin mukava, kun herra Hussain peilin kautta tähyili takapenkille ja kyseli, miksi olen yksin liikkeellä. Hirvitti hetkittäin.
Ajelin kierroksen Hop-on hop-off -bussilla. Tarkoituksenani oli kokonaiskuvan saamiseksi istua kyydissä ensin yksi kierros ja jatkaa sitten toiselle kierrokselle niin, että poistun kiinnostavien kohteiden kohdalla. Matkanteko oli kuitenkin ruuhkien vuoksi niin hidasta, että päädyin yhteen kierrokseen. Näin kyllä tärkeimmät kohteet.
The Pearl – tekosaari täytyi tietenkin nähdä, siitä kun on puhuttu niin paljon. Samassa yhteydessä on Dohan huvivenesatama luksusjahteineen.
Islamilaisen taiteen museo, MIA
Avauskuvassa näkyvä MIA (Museum of Islamic Arts) sijaitsee Corniche-rantabulevardilla kävelymatkan päässä Souq Waqif -basaarista. Kaikkein kiinnostavin kohde! Jätin sen päivän päätteeksi. Toki katsoin, että aukioloaikaa on riittävästi. Hyvä niin. Ehdin näköalaterassille katsomaan auringonlaskua, joka näytti olevan monelle ”se juttu”.
Museorakennus on sisältä silmiä hivelevä. Näyttelyitä on neljässä kerroksessa. Viidennessä on ravintola, mutta se ei ollut auki (miksiköhän). Kaksi kerroksista oli omistettu pysyville näyttelyille ja kahdessa oli vaihtuvia näyttelyitä.
Aloitin marokkolaisesta taiteesta ja etenin turkkilaiseen ja sieltä vaikka mihin. Museossa oli esineistöä, mattoja, tauluja. Kokonaisuus oli aika uuvuttava, kun taustatietoa islamilaisesta taiteesta minulla on niukasti ja teoksia oli rutkasti. Olisin tarvinnut jonkun ohjaamaan, esittelemään kaikkein olennaisimmat teokset.
Tämä oli Kolmen konkkaronkka -reissun viimeinen kohde ennen kotiinpaluuta. Aiemmat jutut Hongkongista ja Vietnamista
Vielä tulossa: Miten meni reissu ventovieraiden matkakumppanien seurassa.
Dohan lentokentällä on tullut käytyä lukuisia kertoja. Mutta kaupungissa en olekaan käynyt. Ehkä seuraavaksi voisi pysähtyä sielläkin.
Kiitos Mikko! Dohan lentokenttä on monelle tuttu koneenvaihtopaikkana. Juttelin myös muutamien matkustajien kanssa, jotka olivat koneenvaihtoa odotellessaan käyneet kaupungilla kierroksen. Vaihtoaikaa oli heillä vaivaiset seitsemän tuntia. Toisaalta kuulin myös jokunen vuosi sitten, että Qatar Airways jopa tarjosi hotelliyön stopoverilaisille. Liekö vielä voimassa.