Vietnamin reissun jälkeen minulta on kyselty, miten meni. Ei ollut varsin tavallista minun ympyröissäni heittäytyä tuntemattomien nettituttavuuksien matkaan, varsinkaan kahdeksi viikoksi niinkin etäälle kuin Aasiaan. Alkuasetelmista voit lukea artikkelista Äkkilähtö Vietnamiin.
Monenlaista matkatavaraa
Eihän se aina helppoa ollut. Kolme naista, kolme henkistä reppua täynnä elettyä elämää -rankkaakin – ja lukuisia matkalaukkuja. Yhdessä ruumalaukussa matkasi matkakumppanin pojan tuhkaa. Hän työsti menetystään. Halusi näin poikansa pääsevän kauniisiin paikkoihin, joihin ei ehtinyt.
Matkakumppanini tunsivat toisensa, sillä he olivat sisaruksia. Minä en tuntenut kumpaakaan.
Ratkottavaa riitti reissun yksityiskohdissa
Vaikka varasimme matkatoimistosta meille räätälöidyn matkapaketin lentoineen, hotelleineen ja Saigonissa vielä ohjelmaakin, yksityiskohdissa paikan päällä riitti ratkottavaa. Vietnamin lisäksi ohjelmaan kuului parin päivän pysähdykset Hongkongissa ja Qatarissa.
Aasialaisessa kulttuuriympäristössä kolme äänekästä hosupelleä järjestelemässä yksityiskohtia ja ratkomassa ongelmatilanteita, ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Kasvot menivät useaan otteeseen.
Erityisesti Vietnamin kohdalla on varoitettu menettämästä malttiaan missään tilanteessa. Maltin menettäminen tietää kasvojen menetystä, josta seuraa yhä suurempi pattitilanne. Voi kuinka hävetti monta kertaa.
Saigonissa sukset menivät ristiin, kun piti ostaa bussiliput Phan Thietiin. Siitäkin selvittiin. Nukuttiin yön yli ja aamulla halattiin.
Omaan rauhaan
Matka jatkui, mutta bussilippugate vaikutti sen verran, että rantalomakohteessa, Phan Thietissä emme tarttuneet hotellin tarjoukseen päivittää huonevarauksemme villaksi.
Villassa majoittuminen olisi tarkoittanut usean huoneen taloa, jossa hulppeat yhteiset tilat ja yksityinen uima-allas. Valitsimme omat bungalowit ja niiden tuoman etäisyyden. Oma rauha oli luksusta tärkeämpi siinä vaiheessa matkaa.
Hyvä niin, sillä olin jo oppinut, että väsyneenä en pysty vaikuttamaan kunnolla edes itseeni, saati sitten matkakumppaneihin. Ympäristökin oli ollut yhtä hullun myllyä koko alkumatkan.
Mitä olisi pitänyt tehdä toisin
Sitä mietin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Vai olisiko.
Me kaikki kolme olimme omanlaisiamme. Sille ei ollut paljoa tehtävissä. Itse olisin toivonut vähemmän hosumista ja yhteistä harkintaa, kun piti tehdä päätöksiä.
Ainakin olisi pitänyt tutustua tarkemmin matkatoimiston tekemään ohjelmaan. Siellä poiki valmiiksi parikin ongelmaa. Olivat vahingossa laittaneet meidät kaikki kolme samaan huoneeseen, vaikka olin varannut ja maksanut yhdenhengen majoituksen.
Lisäksi huomasin reissun aikana, että majoittivat meidät periferiaan (siis neljän tunnin matkan päähän lentokentästä), vaikka oli seuraavana päivänä aamulento. Meistä kukaan ei ollut huomannut sitä. Toki se vahvistuksessa luki, mutta ainakin minä tuudittauduin ajatukseen, ettei matkatoimiston tekemän ohjelman loogisuutta tarvitse pohtia. Kummatkin asiat saatiin (sain) korjattua, mutta rasittavaa hoidella tämän tyyppisiä asioita, kun mieli tekisi nauttia nähtävyyksistä.
Jos ei natsaa, mitä sitten
Olimme sopineet ennen reissua, että yhtä jalkaa ei tarvitse koko ajan kulkea. Se oli hyvä valinta. Antoi ilmavuutta, vaikka emme matkan varausvaiheessa edes ajatelleet mahdollista ei-natsaa-tilannetta.
Toisaalta reissuamme tahdittivat siirtymiset. Ne oli tietenkin järkevää tehdä yhdessä. Näissä siirtymissä oli helpottavaa se, että olimme kaikki täsmällisiä. Ketään ei tarvinnut odotella.
Sulaa hulluutta! Tekisitkö uudestaan?
Olihan konsepti rankka. Kolme eri kulttuuria kahdessa viikossa, kolme vankkamielipiteistä naista. Sulaa hulluutta, mutta kannatti. Kasvoimme varmaan kaikki ihmisinä, toivottavasti.
Jos arvioisi reissua miten meni asteikolla: hyvin, huonosti vai asenteella, niin asenteella meni.
Kaikilta reissuilta jää kyllä ”käteen” jotakin. Olen aiemminkin heittäytynyt ventovieraiden matkaan ja olen saanut hienoja reissukokemuksia. Jopa uusia ystäviä, joiden kanssa olen jatkanut reissaamista.
Tämän Kolmen konkkaronkka -reissun paras anti oli siinä, että sain nähdä, miten lomaillaan. Ja se, että miten eri lailla ihmiset voivatkaan kokea ja ymmärtää asioita.
Sitten kysymykseen, sinkouduitteko Helsinki-Vantaalla eri suuntiin ajatuksella ”tämä oli tässä”.
Ei varsinaisesti. Toinen siskoksista ehdotti minulle kulttuurikäyntejä: taidemuseoon, teatteriin… Ehkä tartun siihen, kun aika tulee, katsotaan.
Kolmen konkkaronkkaa ei kuitenkaan tule, siitä varmaan kaikki olemme yhtä mieltä.
Kysäisin tekoälyltä neuvoja, miten pitäisi toimia jos lähtee reissuun ventovieraan kanssa. Siitä seuraavassa postauksessa tiistaina.
Lue lisää Kolmen konkkaronkan kohteista: Vietnam, Hongkong ja Qatar
