Näkemistä, kokemista ja lukemista
Aurinkoa, viimaa, tuulta. Ylämäki, alamäki, mutamäki ja mitä kaikkea camino tuo tullessaan muiden Espanjassa Santiagon tiellä kohtaamien ihmisten lisäksi. Minna Kettula on laittanut kansien väliin pikkutarkasti reittejä, nähtävyyksiä ja neuvoja caminoa suunnittelevien hyödyksi. Ja iloksi niille, jotka mieluummin kulkevat kirjallista tietä tuon 800 kilometrin pituisen Ranskalaisen reitin. Itse olen kulkenut sen – ja monta muuta…
Kirjaston uutuushyllyssä silmiin pisti keltainen sydämillä koristeltu kirjankansi. Se suorastaan huusi päästä mukaan. Aiemmin en ole Marja Kankaan kirjoja lukenut, mutta tartuin kuitenkin mahdollisuuteen tutustua johonkin uuteen. Viime aikoina makuuhuoneeseeni on tunkeutunut lähinnä eteläamerikkalaista kirjallisuutta, joten Barcelonassa on kiva vaihteen vuoksi käväistä tällä kirjallisella kiertomatkalla. Vierastan kirjoja, jonka nimessä käytetään ja-sanaa. Se hajauttaa ajatuksiani. Ja…
Saara Turusen Järjettömiä asioita -kirjasta löytyy herkullisia kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kohtauksia.
Olen lukenut useita Markku Saksan teoksia hakiessani taustatietoa Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Vanhojahan lukemani kirjat ovat, vuosikymmeniä sitten julkaistuja, mutta antavat perspektiiviä historiallisiin tapahtumiin. Kirjat ovat olleet helppolukuisia, minulle mieleisellä tavalla jäsenneltyjä. Kuten tämä Don Quijoten maassa: reportaasi Espanjasta, jonka materiaali on vuosilta 1988–1991. Jo alkusivuilla Mummo sanoi ”auts”, kohdassa jossa kerrotaan kirjallisuuden luomasta Espanja-kuvasta….
Kirjat loppuivat kesken kuukauden residenssioleskelun aikana. Mutta ei hätää, sillä Arenys de Mar taiteilijaresidenssin kirjahyllystä löytyi luettavaa. Sieltä valitsin Barcelonaan sijoittuvan Carlos Ruiz Zafónin romaanin Enkelipeli. Tarkistin, että kirja löytyy myös Suomessa kirjastosta. Näin teen aina, kun aloitan lomalla lukemaan lainakirjaa. Usein aika loppuu kesken ja haluan tietenkin lukea koko kirjan, eritoten jos kirja on…
Saimme kutsun taiteilijaresidenssin omistajan, Jordi Collin hulppeahkoon kotiin. Keittiöön emme päässeet tutustumaan, sillä Jordi sanoi sen olevan sotkuinen. Tuntuu tutulta, ja niin lienee laita olevan monessa muussakin kodissa. Jordi asuu Arenys de Marin pääkadun varrella olevassa kerrostalossa, vain muutaman sadan metrin päässä residenssistämme. Jordin suku on asunut viitisenkymmentä vuotta taiteilijaresidenssinä nykyään toimivassa talossa, joka on…
Mikä on ja miten toimii tämä Barcelonan alueella oleva taiteilijaresidenssi, johon olen viitannut useasti viime aikoina? Miten sinne pääsee, eli saa residenssipaikan? Näitä kysymyksiä minulle on esitetty ja siitä syystä omistan niille erillisen postauksen. Arenys de Marin Taiteilijaresidenssi sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Barcelonan keskustasta pienessä, sympaattisessa Arenys de Marin kylässä. Kylä kuulostaa hieman vaatimattomalta…
Ruokapöydän teemana oli tietenkin Espanja. Matkalaukussani matkasi Arenys de Marin kaupoista hankittuja chorizoja ja pullo punaviiniä.
Museoon mieli, sillä 18.9. oli kansainvälinen taidegalleriapäivä. Videotaide on yhä kehittymisalueeni. Yritin taas katsella ja keskittyä niihin Modernin taiteen museossa MACBA:ssa. Residenssikamuni intoutui 1960-luvun teemasta. Minulle jäi siitä kuitenkin sekava olo. Musiikin tunnistin kyllä, mutta kolmella ruudulla (vai oliko neljällä) hyppivät kuvat ylittivät ymmärrykseni. Oli siellä toinenkin teos, joka hämmästytti yksinkertaisuudellaan. Saman olisin itsekin saanut…
Lauantai on markkinapäivä täällä Arenys de Marin pikkukylässä. Silloin paikalliset löntystelevät jos mahdollista vieläkin hitaammin kuin normaalisti. Olen jo ehtinyt ihmetellä kuinka nopeatemperamenttisina pidetyt espanjalaiset voivatkaan kävellä niin hitaasti. Markkinapäivänä, kuten muulloinkin ostoksilla käydessä, kaduilla vedetään perässä ostoskärryjä ja pysähdytään juttelemaan tuttujen kanssa. Pääkadun varrelle pystytettyjen myyntipöytien ja kivijalkakauppojen välisestä kapeasta tilasta kilpailevat rupattelevien, ostoskärryjä…
Eduardo Mendozan Ihmeiden kaupunki -kirjan alkuvaiheissa valmistaudutaan Barcelonan ensimmäiseen maailmannäyttelyyn vuonna 1888 ja loppuhuipentuma osuu toiseen vuonna 1929 olleeseen näyttelyyn. Siinä välissä kuljetaan gangsterin ja suurliikemiehen Onofre Bouvilan mukana ja seurataan häntä mitä monenlaisissa tempauksissa. Veijaritarinaksi tuota kutsutaan. Mendoza tuntuu rakastavan luetteloita. Niitä hän on kirjoittanut sisään moniin lauseisiin. Usein vielä lopussa on ”jne”. Kirjassa…
Tänään lähdin liikkeelle junalla tarkoituksena katsella mitä löytyy. Kaksi viikkoa on tullut vietettyä täällä Arenys de Marissa, Barcelonan maakunnassa, noin 55 kilometrin päässä Barcelonan keskustasta. Kylä on yksi R1-junareitin varrella sijaitsevista merenrantakylistä, joilla monella on de Mar -loppuinen nimikin. Menee helposti sekaisin. Isommat kaupungit ovat Matero ja Planes. Planesiin päin lähdin, ajatuksena hypätä pois junasta…
”Olen kurkkua myöten täynnä tätä kuumuutta.” Olisin kuvitellut jonkun suomalaisen, vaikkapa minun sanovan niin, mutta se en ollut minä, vaan paikallinen kempparin kassa. Hänen mukaansa kuumuutta on kestänyt toukokuusta asti. Olen itse ollut täällä kaksi viikkoa ja koko sen ajan vähintään +28. Viime yönä oli kova ukonilma ja aamulla oli paljon freesimpää. Jopa niin, että…
Viikonloppuna Arenys de Marissa vietettiin Katalonian kansallispäivän juhlaa. Lauantaina kirkon edustalla Sardana de l’ Any -orkesteri soitti ja porukka tanssi ringissä. Kansantansseiksi niitä kutsuttiin, mutta ainakin tilaisuuden loppupään musiikki kuulosti tutulta popmusiikilta. Askelkuvio näytti kyllä samalta oli kappale mikä tahansa. Pakkohan sitä oli kokeilla. Ennen tänne tuloani, minulle oli muodostunut käsitys, että täällä Kataloniassa ei…
Espanjassa suomalaiset roikkuvat illallisaikaan aina ovenkahvassa, kun kokki vasta sitoo esiliinansa nauhoja ja suunnittelee liesiensä lämmittämistä. Eilisilta ei ollut poikkeus. Päätimme lähteä viiteen pirkkoon illalliselle. Pöytä varattiin kello kahdeksaksi, jolloin ravintola avasi ovensa. Hätäisempiä yritin toppuutella, mutta viisikkomme oli oven takana kuin nakutettuna jo kahdeksalta. En muista missään Välimeren maassa nähneeni paikallisia saapuvan ravintolaan heti…
Katalonia on oikea kalansyöjän keidas. Residenssi sijaitsee keskeisellä paikalla, lähellä pääostoskatua. Muutaman sadan metrin päässä on kauppahalli ja sieltä löytyi kalatiskin takaa herra nimeltä Ferran, joka avauskuvassa käsittelee seepiaa. Hän auttoi kalojen tunnistamisessa. Kalatiskiltä löytyi monia kalaherkkuja – Arenys de Marin kauppahalli Sepia = seepia Lubina =meribassi Corbina = meribassi Mejillones = simpukat Almeja =…
Ruokahävikki on minulle hirvistys ja tulosiivouksen aikana pumppu oli lähellä pettää. Kamalaa katsella sitä määrää ruokaa, minkä jouduimme laittamaan roskikseen. Enpä aavistanut silloin, kun tein apurahahakemusta Ympäristötoimittajat ry:lle, että pääsen jo täällä residenssissä aivan roskienkäsittelyn ytimeen. Olin suunnitellut reissua johonkin baariin tätä tutkimaan. Tavallinen hotellimatkailija, joka minäkin useimmiten olen, laittaa vähäiset roskansa hotellihuoneensa neliastiaroskikseen, josta…
Meillä täällä on hyvä kombo: kaksi tamperelaista kuvataiteilijaa, lyhytelokuvaa työstävä helsinkiläinen, Joutsenossa asuva musiikkiterapeutti-säveltäjä, jonka juuret ovat jossain Vienanmeren tuntumilla ja lisäksi vielä roskiksia tutkiskeleva Mummo. Roskikset siksi, että sain residenssipaikan Arenys de Mar -seuralta katalonialaiseen elämäntapaan tutustumista varten ja apurahan residenssivuokraan Ympäristötoimittajat ry:ltä. Kierrätys sopii hyvin tuohon teemaan. Kaikilla residenssiläisillä on jokin oma projekti,…
Yöllä residenssiin saapui kaksi tamperelaista kuvataiteilijaa. Säikyttivät minut puolikuoliaaksi, kun luulin murtovarkaiksi. Outo paikka, outoja ääniä ja sitten joku tulee ulko-ovesta ja ryhtyy kiipeämään portaita. Kolmen aikaan yöllä! Lakana korvissa tutisin, kunnes kuulin kahden naisen puhuvan suomea. Aamulla puolestani pelästytin kaksikon kolisemalla keittössä. Aikansa taivasteltuaan keittiön kuntoa, toinen heistä ryhtyi sulattamaan pakastinta, jonka ovi oli…
Naapurissa asuva Francesco näyttää olevan yhä hengissä. Ei säikähtänyt kuoliaaksi, vaikka pation toiselle puolelle aamutuimaan ilmaantui puolialaston suomalaismummo. Suomessa asun paikassa, jossa järvi erottaa naapurit minusta, enkä tahdo muistaa, että kaikkialla ei ole niin. Hieman oudolta tuntui pyyhkeeseen kietoutuneena esittäytyä täyspukeiselle miehelle. Francescoksi naapuri itseään kutsui, katalonialainen kertoi olevansa ja muutaman kohteliaisuusfraasin katalaaniksi jo opetti,…