Näkemistä, kokemista ja lukemista
Joskus kollegoiden kanssa on pohdittu ilmiötä, jossa matkalle lähdön hetkellä haluaisikin jäädä kotiin. Minulla se tuppaa tulemaan, kun luon viimeistä silmäystä kotiini ennen oven sulkemista. Kirja makaa sänkyni vieressä ja tunnen suurta halua heittäytyä takaisin sänkyyn, vetää peiton korville. Samalla kuitenkin tiedän, että haluan lähteä. Tunne on ohikiitävä, pikainen hetki. Kollega nimittää sitä lähtökatumukseksi. Ulla-Lena…
Liisa Marjatta Järvisen Thalassa, meri -kirja alkaa siitä, kun suomalainen runoilija Aura ostaa viimehetken lähdön Kreetan saarelle paetakseen viisikymmenvuotisjuhliaan. ”Alussa oli Kaaos, sitten Gaia ja Uranos, Maa ja Taivas, niin se oli, ja Eroksella oli sormensa pelissä. Mikä määrä jumalia siitä syntyikään, vuorta ei erottanut jumalasta eikä merta jumalattaresta, niin yhtä luonto ja jumalat pitivät…
Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiiri vie lukijan kirjakaupan kiehtovaan maailmaan. Paikkakunta on Lontoo ja vuosi 1938, jolloin Hitler riehui Euroopassa. Teini-ikäinen juutalaistyttö Hedy ja Ginshamin kirjakaupan omistaja, kuusikymppinen Gertie ovat tarinan keskiössä. Gertien mies on kuollut joitakin vuosia aiemmin. Lapseton Gertie ei oikein tahdo saada otetta elämästään sen jälkeen. Jopa kirjakaupan pitäminen tuottaa vaikeuksia. Kun juutalaisten…
Sain päätökseen Jussi Walgrenin ilmeisesti omasta elämästä kertovan kirjan Marmotan tarinoita. Tarinassa liikutaan Kreetalla. Oli kiva bongata paikkoja, joissa aiemmilla reissuillani olen ollut ja joissa ehkä tulisin tulevaisuudessa käymään. Hieman häkellyin moninaisista kirjoitusvirheistä, kuten esimerkiksi suomen kieli, jossa alkukirjain oli kirjoitettu suuraakkosin. Ensin luulin, että hän halusi jotenkin korostaa suomen kieltä, mutta kun huomasin, että…
Petri J. Kososen romaani Yli Pitkänsillan vie meidät kahden aikakauden Helsinkiin, sen vaiheisiin ja myllerryksiin monille tutuilla seuduilla ja paikoissa, jotka osin ovat yhä olemassa. Helsingissä kulkiessa paikkoja ja katuja on mielenkiintoista tarkastella romaanin tapahtumien valossa. Yli Pitkänsillan kulkee kahdella aikajanalla. Toinen huhtikuun loppupuolella 1948, toinen takaumana toimiva ajanjakso vuosina 1918–1922. Päähenkilö on amerikansuomalainen Jack…
Pian koittaa lähtö Kreetalle ja olenkin jo hyvän tovin kasannut alueelle sijoittuvaa kirjallisuutta sängyn viereen. Eveliina Talvitien ”Pieniä ilkeitä tarinoita” on yksi niistä. Se on ensimmäisenä lukuvuorossa. Tapahtumat kylläkin sijoittuvat enemmän Ateenaan, vain muisteloissa liikutaan Kreetan Matalassa. Pieniä ilkeitä tarinoita -kirjassa kerrotaan Ateenassa asuvan kuusikymppisen Sofian, entisen hipin ja hänen Suomessa asuvan ja suht normaalia…
Tere/Labdien! Tervehdys viroksi ja latviaksi. Käsissäni on Kaarina Silmusen uutuuskirja Löytöretkellä Baltian luonnossa. Katselen kirjaa Kara-Kamerat ry:n syysretkeä ajatellen. Ensikosketus tähän opukseen: Onpas painava! Hyvä että jaksan nostella. Olen aiemminkin ihmetellyt miksi jotkut tämän sortin kirjat voivat olla niin raskaita. Ihania kuvauksia ja ohjeita karttoineen paikoista, joihin mielellään suuntaisin. Kun lähden reissuun, ottaisin mukaan. Mutta…
Olen nyt juuttunut Ulla-Lena Lundbergiin. Olet varmaan huomannut, että hänen teoksensa vilahtavat blogini sivuilla tämän tästä. Kaikki alkoi Ahvenanmaan reissusta, johon valmistautuessa luin useamman sinne sijoittuvan Lundbergin teoksen. Nyt luen Liekinkantajia. Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen sijoittuu eri aikakaudelle. Suomen tapahtumia Vaasan palosta itsenäistymisen alkuvuosille seurataan kolmen pariskunnan kautta. Liekinkantajat- teos alkaa Vaasan palosta…
Vietän yleensä yhden viikon kesästä lataamoksi ristimässä saaressa Turunmaan saaristossa. Saaressa vetäydyn hiljaisuuteen, lueskelen ja kirjoitan yhden kraputekstin (sadan sanan tarina) viikon aikana. Koska saareen kaikki täytyy kantaa, kirjastoni ei voi olla järin suuri, mutta jotain merihenkistä pakkaan yleensä kassiin. Tänä kesänä mukana oli saaristolaiselämää kuvaava Ulla-Lena Lundbergin ”Leo”-kirja. Tosin se ei sijoittunut Turunmaan saaristoon,…
Välillä Virossa, kirjallisuuden parissa. Toki seuraava matka on jo suunnitteilla. Ajankohtana alkusyksy ja seuraa saan Kara-Kameroiden jäsenistä. Mutta tässä välissä ehdin lukea monta kirjaa. Petosten talo -kirja vei minut vuoteen 1941, jolloin neuvostojoukkojen miehitys Virossa oli vaihtunut saksalaisiin. Henkilöhahmot ovat pääasiassa samoja kuin aiemmissakin Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan teoksissa. Tapahtumapaikkana tallinnalainen bordelli, ilotalo, herrainklubi, upseeriklubi….
Anna-Sofia Bernerin 10 haavaa Amerikan sydämessä -kirjaa lukee kuin romaania. Ollakseen tietokirja se on yllättävän helppolukuinen. Mielenkiintoisuutta lisää kirjailijan läsnäolo omine kokemuksineen. Tekstissä on mukana henkilökohtaisia tarinoita, historiallisiä viittauksia ja analyyseja. Ne antavat perspektiiviä monessa kohdin. Kirja koostuu kymmenestä luvusta, jotka käsittelevät Yhdysvaltojen yhteiskunnallisia ongelmia ja ristiriitoja. Anna-Sofia Berner pureutuu muun muassa rotusyrjintään, aseväkivaltaan, terveydenhuoltoon…
Mart Sanderin Naisten sota jatkaa Ilolinnuista tuttujen henkilöhahmojen tarinaa Virossa toisen maailmansodan aikaan. Tarinassa liikutaan Tallinnassa, bordellissa ja kuvataan sen asukkaiden, Rouva Kukkin tyttöjen elämää neuvostojoukkojen miehittämässä Virossa. Tyttöjen tarinat kietoutuvat yhteen monella tapaa, kun he tekevät vaikeita valintoja sodan keskellä. Naisten sota on Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan toinen osa. Hyvin pysyy mukana, vaikka lukisi…
Viikonloppuna sukelsin historian syövereihin Imbi Pajun teoksen ”Torjutut muistot” parissa. Kirja vei minut matkalle läpi Viron lähihistorian synkkien vaiheiden. Imbi Paju on kirjoittanut koskettavan teoksen, joka käsittelee neuvostomiehityksen jättämää jälkeä ihmisten mieliin. Raskasta luettavaahan Pajun kuvaus äitinsä kokemuksista vankileireillä sekä koko kansan kohtaamista kärsimyksistä oli. Pajun äiti ja tämän kaksoissisar lähetettiin 18-vuotiaina Siperiaan vankileirille. Vuosilukuja,…
Kymmenen kotia Ahvenanmaalla, kaikki eri aikakautena. Karin Erlandssonin romaanin Koti tarina alkaa Saltvikissa 800-luvulla ja päättyy Ahvenanmerelle 2019. Erinomaista matkalukemista, jossa erilliset, lyhyehköt tarinat seuraavat toinen toisiaan. Helppo paneutua tarinaan kerrallaan vaikkapa iltalukemisena. Koti -romaanin lähdeluettelosta löytyy myös romaanissa esiintyvistä eri paikkakunnista lyhyt katsaus ja jopa tapahtumavinkki, kuten Saltvikissa järjestettävistä viikinkimarkkinoista. Ne järjestetään Kvarnbon viikinkikylässä…
Taas löytyi uutta! Kirjamatkailun tuloksena löytyi Ulla-Lena Lundbergin Ahvenanmaalle sijoittuva teos Mitä sydän halajaa. Kun valmistauduin Ahvenanmaalle lähtöön, kasasin kirjapinooni aluetta käsitteleviä romaaneja. Lundberg oli päällimmäisenä. Lukiessa en tiennyt, että Mitä sydän halajaa on trilogian kolmas kirja. Lukukokemus oli sen verran hieno, että tartun sarjan kahteen ensimmäiseenkin. Varasin Leon ja Suureen maailmaan jo kirjastosta. Mitä…
Luin Mart Sanderin Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan ensimmäisen osan Ilolinnut. Usein nämä kirjasarjat on kirjoitettu siten, että ne voi lukea erillisinäkin. Niin tämäkin. Aloitin jokin aika sitten sarjan kolmannesta osasta eli Petosten talo -kirjasta. Nyt kun luin Ilolintuja en antanut sen häiritä, että tiesin joidenkin hahmojen kohtalon aiemmin lukemani perusteella. Ilolinnut -kirja alkaa syksyn 1939…
Viola Walleniuksen teos suorastaan huusi kirjastossa päästä mukaan lukukokemuksiini. Ja hyvä, että huutoon vastasin, ja kirja jatkoi kanssani kotiin asti. Hetkessä sen ahmaisin, vaikka olin jo päättänyt siirtyä Keniasta muihin aiheisiin ja maihin. Koti Keniassa -kirjassa Viola kertoo, miten päätyi Mombasan seutuville, Makongenin kylään toimimaan lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien parissa. Matka Home Street Home -hyväntekeväisyysjärjestön…
Pääsiäispyhinä makailin mukavasti sängyssäni ja matkailin 1700–1800-luvun vaihteen Hämeessä Riikka-Maria Rosenbergin Vapaaherrattaren siivillä. Hän on kirjoittanut aiemminkin samaan alueeseen, samaan kartanoon sijoittuvan historiallisen romaanin Hakoisten Anna. Sitä en ole vielä lukenut. Vapaaherrattaressa liikutaan samassa ympäristössä, mutta eri päähenkilön seurassa. Vapaaherratar kuvaa Helena von Burghausenin elämää. Kirja on yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Mielenkiintoinen osa kirjan lopussa…
Vielä yksi Karen Blixen -postaus. Luin viime marraskuiselta Kenian reissulta palattuani Varjoja ruohikolla -kirjan. Siinä on jo kulunut neljännesvuosisata siitä, kun Karen on palannut Keniasta Tanskaan. Kirjassa hän muistelee henkilöitä ja tapahtumia, joita Afrikan vuosiin kuului. Ensimmäisenä on Karenin somalipalvelija Farah Adenin tarina. Ensikohtaaminen 1913 ja yhteiset vuodet siitä eteenpäin ahmaisevat kirjan 43 ensimmäistä sivua….
Aiemmin kerroin Corinne Hofmannin kirjasta Valkoinen masai ja siitä, kuinka minua ihmetytti hänen äkkirakastumisensa täysin vieraasta kulttuurista olevaan komeaan mieheen, jonka kanssa hänellä ei ollut edes yhteistä kieltä. Paljon postauksen jälkeen minullekin on tapahtunut. Olen ollut Keniassa reilun pariviikkoisen. Vierailin masai-kylässä myös, tosin vain lyhyen turistikäynnin ajan. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen sitä maskuliinisuutta, joka…