Avainsana: Lentiira

Kolme yötä – kolme eri kojua. Ensimmäinen yö oli tietenkin jännittävin, mutta jännittäviä olivat muutkin. Päivällisen jälkeen Bear Centren auditoriossa kerrottiin miten kojuissa tuli olla. Hiljaa siis. Sitten napattiin eväsreput ja opas lähti viemään meitä kohti kojuja. Seuraavassa päiväkirjamerkintöjä. Niitähän ehti tehdä, sillä aikaa oli neljätoista tuntia joka yönä. Ensimmäinen yö kojussa numero 27A (perjantai-lauantai)…

Olipa hyvä, että Bear Centressä ehdottivat joka yölle eri kojua. Teimme varausta viime marraskuussa ja silloin koko karhukuvaus tuntui niin etäiseltä – ja epäilys hellittääkö korona – ettei näihin pikku yksityiskohtiin tullut paneuduttua. Nyt saimme monenlaista maisemaa: metsä-, lampi- ja suomaisemaa. Bear Centerissä on erikokoisia kojuja, vanhoja ja uusia. Uusia rakennetaan vanhojen rinnalle. Uudet kojut…

Päivällistä tarjoiltiin päivittäin kello 16. Siihen mennessä kojuihin aikovat olivat jo ehtineet paikan päälle Lentiiraan. Ensimmäisenä päivänä jännitys tiivistyi, kun katselin ympärilleni ruokasalissa. Mistä kaikkialta ihmisiä saapuukaan? Tulenko näkemään karhuja? Eri päivinä keittiössä hyöri eri kokit, mutta kyllä oli maukasta ruokaa kaikkina päivinä. Maustetta ja makua löytyi riittävästi. Punaviinin puutostila tosin alkoi vaivata jo toisena…

Lentiira sijaitsee Kuhmon alueella muutaman kilometrin päähän Vartiuksen raja-asemasta, julkisten yhteyksien saavuttamattomissa. Autottomalle se on haaste. Karhukamullani oli auto ja sillä matkasimme Espoosta. Katsoimme parhaaksi yöpyä yhden yön Kuopiossa ja varata vielä yhden lisäyön Lentiirassa Bear Centren majoitustiloissa, jotta karhukojuissa olisimme pirteitä. Muut Bear Centressä tapaamani ihmiset tulivat kuka milläkin. Hollantilaismies kertoi, että omistaja haki…

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kyllä jännitti lähteä kolmeksi yöksi karhukojuun. Jännitti paikka, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta ja tietenkin karhut ja se, kuinka kuumaa kojussa on. Jotkut tarinat kertovat haaskojen hajusta ja minulla on kiusallisen hyvä hajuaisti, tai ainakin ennen koronaa oli. Näihin kiinnitin huomiota varatessani karhusafaria Kun lomailen en halua…

Kyllä nyt jännittää! Kohta on lähtö Kuhmoon, jossa tarkoitus on kuvata karhuja yöaikaan kojuista käsin. Silloin pitää olla hiljaa, ei saa yskiä eikä aivastella. Saati sitten oksentaa, jos sattuisi haaskat haisemaan helteessä. Ja hellettähän on riittänyt, huoah…Toivottavasti kuvauskojut ovat kestävää laatua ja Putin pitää porukkansa rajan tuolla puolen. Kojut sijaitsevat aivan rajan pinnassa. Olennaiset tavarat…